Näin olen kuullut.

Kerran Mestari oleili Sāvatthīn lähellä Jeta-lehdossa, Anāthapiṇḍikan puistossa. Tuolloin hän sanoi oppilailleen: ”Munkit!”

”Kunnianarvoisa”, he vastasivat.

Mestari sanoi: ”Munkit, ennen valaistumistani – kun olin vielä valaistumaton bodhisatta – ajattelin: ’Mitäpä jos jakaisin ajatukseni kahteen ryhmään?’ Näin ollen sijoitin aistinautintoajatukset, pahantahtoiset ajatukset ja vahingoittamisajatukset ajatukset yhteen ryhmään. Toiseen ryhmään sijoitin luopumisen, hyväntahtoisuuden ja vahingoittamattomuuden ajatukset.

Harjoittaessani tämän jälkeen valppaana, innokkaana ja päättäväisenä, minussa heräsi aistinautintoajatus. Silloin ymmärsin: ’Minussa on herännyt tällainen aistinautintoajatus. Se satuttaa minua itseäni, se satuttaa toisia ja se johtaa siihen, että meihin molempiin sattuu. Aistinautintoajatukset peittävät viisauden, kuuluvat hankaluuksien puolelle eivätkä johda vapautumiseen.’ Nähdessäni kuinka aistinautintoajatus satuttaa minua itseäni, se hävisi. Nähdessäni kuinka aistinautintoajatus satuttaa toisia, se hävisi. Nähdessäni kuinka aistinautintoajatus johtaa siihen, että meihin molempiin sattuu, se hävisi. Aistinautintoajatus hävisi, kun näin miten se peittää viisauden, kuuluu hankaluuksien puolelle eikä johda vapautumiseen. Joten luovuin ja hankkiuduin eroon niistä, tuhosin kaikki nousevat aistinautintoajatukset.

Harjoittaessani tämän jälkeen valppaana, innokkaana ja päättäväisenä, minussa heräsi pahantahtoinen ajatus… minussa heräsi vahingoittamisajatus. Silloin ymmärsin: ’Minussa on herännyt vahingoittamisajatus. Se satuttaa minua itseäni, se satuttaa toisia ja se johtaa siihen, että meihin molempiin sattuu. Vahingoittamisajatukset peittävät viisauden, kuuluvat hankaluuksien puolelle eivätkä johda vapautumiseen.’ Nähdessäni kuinka vahingoittamisajatus satuttaa minua itseäni, se hävisi. Nähdessäni kuinka vahingoittamisajatus satuttaa toisia, se hävisi. Nähdessäni kuinka vahingoittamisajatus johtaa siihen, että meihin molempiin sattuu, se hävisi. Vahingoittamisajatus hävisi, kun näin miten se peittää viisauden, kuuluu hankaluuksien puolelle eikä johda vapautumiseen. Joten luovuin ja hankkiuduin eroon niistä, tuhosin kaikki nousevat vahingoittamisajatukset.

Munkin mieli taipuu niiden ajatusten mukaisesti, joita hän usein ajattelee ja tarkastelee. Mikäli hän ajattelee ja tarkastelee usein aistinautintoajatuksia, hän on hylännyt luopumisen ajatukset kehittääkseen aistinautintoajatuksia. Hänen mielensä taipuu aistinautintoajatusten mukaisesti. Mikäli hän ajattelee ja tarkastelee usein pahantahtoisia ajatuksia … hänen mielensä taipuu pahantahtoisten ajatusten mukaisesti. Mikäli hän ajattelee ja tarkastelee usein vahingoittamisajatuksia … hänen mielensä taipuu vahingoittamisajatusten mukaisesti.

Oletetaanpa, että on sadekauden viimeinen kuukausi, jolloin pellot kukoistavat runsaina ja karjanhoitajan täytyy pitää huoli laumastaan. Karjanhoitaja tökkii ja tönii eläimiä kepillä molempiin kylkiin, jotta ne pysyisivät aisoissa. Miksi näin? Karjanhoitaja ymmärtää, että jos eläimet harhautuisivat pelloille, hänet voitaisiin teloittaa, vangita, tuomita sakkoihin tai häntä voitaisiin paheksua.

Samaan tapaan minä näin, että taitamattomuuden haittapuolena ovat huonot seuraukset, rappio ja epäpuhtaus ja taitavuuden etuna puhtaus, joka on seurausta luopumisesta.

Harjoittaessani tämän jälkeen valppaana, innokkaana ja päättäväisenä, minussa heräsi luopumisen ajatus. Silloin ymmärsin: ’Minussa on herännyt luopumisen ajatus. Se ei satuta minua itseäni, satuta muita eikä se johda siihen, että meihin molempiin sattuu. Luopumisen ajatukset ravitsevat viisautta, kuuluvat tyyneyden puolelle ja johtavat vapautumiseen.’ Mikäli olisin ajatellut ja tarkastellut näitä seikkoja koko yön, koko päivän tai koko yön ja päivän, en olisi nähnyt niissä mitään pelottavaa. Liiallinen ajatteleminen ja tarkasteleminen olisi kuitenkin väsyttänyt kehoni. Silloin kun keho on väsynyt, on myös mieli rasittunut. Rasittunut mieli on kaukana syventymisestä. Joten rauhoitin ja tyynnytin mieleni, ja annoin sen syventyä sisäisesti. Miksi näin? Jotta mieleni ei olisi ollut rasittunut.

Harjoittaessani tämän jälkeen valppaana, innokkaana ja päättäväisenä, minussa heräsi hyväntahtoinen ajatus… vahingoittamattomuuden ajatus. Silloin ymmärsin: ’Minussa on herännyt vahingoittamattomuuden ajatus. Se ei satuta minua itseäni, satuta muita eikä se johda siihen, että meihin molempiin sattuu.’ Vahingoittamattomuuden ajatukset ravitsevat viisautta, asettuvat tyyneyden puolelle ja johtavat vapautumiseen.’ Mikäli olisin ajatellut ja tarkastellut näitä seikkoja koko yön, koko päivän tai koko yön ja päivän, en olisi nähnyt niissä mitään pelottavaa. Liiallinen ajatteleminen ja tarkasteleminen olisi kuitenkin väsyttänyt kehoni. Silloin kun keho on väsynyt, on myös mieli rasittunut. Rasittunut mieli on kaukana syventymisestä. Joten rauhoitin ja tyynnytin mieleni, ja annoin sen syventyä sisäisesti. Miksi näin? Jotta mieleni ei olisi ollut rasittunut.

Munkin mieli taipuu niiden ajatusten mukaisesti, joita hän usein ajattelee ja tarkastelee. Mikäli hän ajattelee ja tarkastelee usein luopumisajatuksia, hän on hylännyt aistinautintoajatukset kehittääkseen luopumisajatuksia. Hänen mielensä taipuu luopumisajatusten mukaisesti. Mikäli hän ajattelee ja tarkastelee usein hyväntahtoisia ajatuksia … hänen mielensä taipuu hyväntahtoisten ajatusten mukaisesti. Mikäli hän ajattelee ja tarkastelee usein vahingoittamattomuuden ajatuksia … hänen mielensä taipuu vahingoittamattomuusajatusten mukaisesti.

Oletaanpa, että on kuuman vuodenajan viimeinen kuukausi, jolloin koko sato on tuotu kylään ja jolloin karjanhoitajan täytyy pitää huoli laumastaan. Puun juurella tai taivasalla oleillen hänen täytyy olla vain tietoinen siitä, että eläimet ovat paikalla. Samaan tapaan minun piti vain olla tietoinen siitä, että nuo mielentilat olivat paikalla.

Minussa virisi ehtymätön tarmokkuus ja olin selkeän tarkkaavaisuuden tilassa. Kehoni oli tyyni ja rauhallinen ja mieleni syventynyt samādhiin.

Melko lailla aistihaluista ja kokonaan taitamattomista ominaisuuksista vetäytyneenä saavuin ensimmäiseen syventymistilaan ja pysyin siinä. Ensimmäiseen syventymistilaan kuuluu vetäytymisen synnyttämää iloa ja onnea sekä niihin liittyvää ajattelua ja tarkastelua.

Ajattelun ja tarkastelun tyynnyttyä saavuin toiseen syventymistilaan ja pysyin siinä. Toisessa syventymistilassa mieli on yhdentynyt. Toiseen syventymistilaan kuuluu syventymisen synnyttämää iloa ja onnea sekä sisäistä selkeyttä ja luottamusta ilman ajattelua ja tarkastelua.

Ilon lakkaamisen myötä saavuin kolmanteen syventymistilaan ja pysyin siinä. Kolmannessa syventymistilassa harjoitin tasapuolisen tyynenä, tarkkaavaisena ja tietoisena. Koin itse sen, mistä jalot ihmiset ovat sanoneet: ’Tasapuolisen tyynenä ja tarkkaavaisena hän oleilee autuuden tilassa.’

Onnellisuuden ja tuskan sekä mielihyvän ja murheen hälvetessä saavuin neljänteen syventymistilaan ja pysyin tuossa tilassa, jossa vallitsee onnen ja tuskan ylittävä tasapuolisen tyyneyden ja tarkkaavaisuuden puhtaus.

Mieleni ollessa syventyneenä samādhiin – puhtaana, kirkkaana, tahrattomana, vapaana rappiosta, notkeana, toimivana, vakaana ja häiriintymättömänä – ulotin sen kohti menneitä elämiä koskevaa tietoa. Muistin monenlaisia menneitä elämiä: muistin yhden, kaksi, kolme, neljä, viisi, kymmenen, kaksikymmentä, kolmekymmentä, neljäkymmentä, viisikymmentä, sata, tuhat, satatuhatta jälleensyntymää. Muistin lukemattomien aikakausien aikaiset maailmojen supistumiset ja laajenemiset, lukemattomien aikakausien aikaiset supistumiset ja laajenemiset: Siellä minulla oli tuo nimi, tuo oli minun heimoni, näytin tuollaiselta ja tuota minä söin. Noin tunsin mielihyvää ja kärsimystä, ja tuollainen oli elämänkaareni. Lakattuani olemasta tuolla jälleensynnyin tuonne. Myös tuolla minulla oli se ja se nimi, tuo oli minun heimoni, näytin tuollaiselta ja tuota minä söin. Noin tunsin mielihyvää ja kärsimystä, ja tuollainen oli elämänkaareni. Lakattuani olemasta tuolla jälleensynnyin tuonne. Tähän tapaan muistin monenlaisia edellisiä elämiä piirteineen ja yksityiskohtineen.

Tämä oli ensimmäinen tieto, ja saavutin sen yön ensimmäisen kolmanneksen aikana. Tietämättömyys oli tuhottu ja viisaus ilmentynyt; pimeys oli tuhottu ja valo ilmentynyt. Näin tapahtuu hänelle, joka harjoittaa valppaana, innokkaana ja päättäväisenä.

Mieleni ollessa syventyneenä samādhiin – puhtaana, kirkkaana, tahrattomana, vapaana rappiosta, notkeana, toimivana, vakaana ja häiriintymättömänä – ulotin sen kohti olentojen syntymää ja kuolemaa koskevaa tietoa. Yli-inhimillisen ja kirkkaan selkeänäköisyyteni avulla näin, kuinka olennot kuolevat ja jälleensyntyvät – alhaiset ja ylhäiset, kauniit ja rumat, hyvään paikkaan tai huonoon paikkaan. Ymmärsin, että olennot jälleensyntyvät tekojensa mukaisesti: Nämä hyvät olennot tekivät pahoja kehollisia, sanallisia ja mielellisiä tekoja. He puhuivat pahaa jaloista olennoista. Heillä oli väärä näkemys, ja he päättivät toimia väärän näkemyksensä pohjalta. Kun heidän kehonsa hajoavat kuoleman jälkeen, he jälleensyntyvät menetyksen paikkaan, huonoon paikkaan, alamaailmaan, helvettiin. Mutta nämä hyvät olennot tekivät hyviä kehollisia, sanallisia ja mielellisiä tekoja. He eivät puhuneet koskaan pahaa jaloista olennoista. Heillä oli oikea näkemys, ja he päättivät toimia oikean näkemyksensä pohjalta. Kun heidän kehonsa hajoavat kuoleman jälkeen, he jälleensyntyvät onnelliseen paikkaan, taivaaseen. Yli-inhimillisen ja kirkkaan selkeänäköisyyteni avulla siis näin, kuinka olennot kuolevat ja jälleensyntyvät – alhaiset ja ylhäiset, kauniit ja rumat, hyvään paikkaan tai huonoon paikkaan. Ymmärsin, että olennot jälleensyntyvät tekojensa mukaisesti.

Tämä oli toinen tieto, ja saavutin sen yön keskimmäisen kolmanneksen aikana. Tietämättömyys oli tuhottu ja viisaus ilmentynyt; pimeys oli tuhottu ja valo ilmentynyt. Näin tapahtuu hänelle, joka harjoittaa valppaana, innokkaana ja päättäväisenä.

Mieleni ollessa syventyneenä samādhiin – puhtaana, kirkkaana, tahrattomana, vapaana rappiosta, notkeana, toimivana, vakaana ja häiriintymättömänä – ulotin sen kohti mielenkuohujen lakkaamista koskevaa tietoa. Tiesin todella, miten asiat ovat: ’Tämä on kärsimys; tämä on kärsimyksen syy; tämä on kärsimyksen lakkaaminen; tämä on harjoitus, joka johtaa kärsimykseen lakkaamiseen.’

Tiesin todella, miten asiat ovat: ’Nämä ovat mielenkuohuja; tämä on mielenkuohujen syy; tämä on mielenkuohujen lakkaaminen; tämä on harjoitus, joka johtaa mielenkuohujen lakkaamiseen.’ Näin ymmärrettyäni ja nähtyäni mieleni vapautui aistinautintojen kuohusta, joksikin tulemisen kuohusta ja tietämättömyyden kuohusta. Ymmärsin: ’Jälleensyntyminen on päättynyt, henkinen polku on kuljettu loppuun. Se mikä piti tehdä, on tehty. Enää ei ole paluuta mihinkään olemassaolon muotoon.’

Tämä oli kolmas tieto, ja saavutin sen yön viimeisen kolmanneksen aikana. Tietämättömyys oli tuhottu ja viisaus ilmentynyt; pimeys oli tuhottu ja valo ilmentynyt. Näin tapahtuu hänelle, joka harjoittaa valppaana, innokkaana ja päättäväisenä.

Oletaanpa, että jonkin villinä kasvavan metsän keskellä on laaja ja alava suo. Oletetaan lisäksi, että sen lähellä elää suuri kaurislauma. Sitten paikalle tulee henkilö, joka haluaa vahingoittaa ja satuttaa eläimiä eikä halua niiden olevan vapaita. Hän sulkee varman ja turvallisen polun ja avaa väärän polun. Sen jälkeen hän tuo paikalle kesyn naaraskauriin ja kesyn uroskauriin houkuttimiksi, jotta lauma ajan mittaan ajautuisi kurjuuteen ja tuhoon. Sen jälkeen paikalle tulee henkilö, joka toivoo laumalle kaikkea hyvää ja haluaa auttaa ja suojella sitä. Hän avaa varman ja turvallisen, onneen johtavan polun ja sulkee väärän polun. Hän hankkiutuu eroon houkuttimista, jotta lauma kasvaisi, kukoistaisi ja kypsyisi.

Olen kertonut tämän vertauksen opetusmielessä, ja tämä on sen merkitys: laajalla ja alavalla suolla tarkoitetaan aistinautintoja. Suurella kaurislaumalla tarkoitetaan tuntevia olentoja. Henkilöllä, joka haluaa vahingoittaa ja satuttaa eläimiä eikä halua niiden olevan vapaita, tarkoitetaan kiusaaja-Māraa. Väärällä polulla tarkoitetaan väärää kahdeksanosaista polkua, joka on: väärä näkemys, väärä ajattelu, väärä puhe, väärä toiminta, väärä toimeentulo, väärä pyrkimys, väärä tarkkaavaisuus ja väärä syventyminen. Kesytetyllä uroskauriilla tarkoitetaan halua ja nautiskelua. Kesytetyllä naarakauriilla tarkoitetaan tietämättömyyttä. Henkilöllä, joka toivoo laumalle kaikkea hyvää ja haluaa auttaa ja suojella sitä, tarkoitetaan Tathāgataa, täydellisesti valaistunutta Buddhaa. Varmalla ja turvallisella, onneen johtavalla polulla tarkoitetaan jaloa kahdeksanosaista polkua, joka on: oikea näkemys, oikea ajattelu, oikea puhe, oikea toiminta, oikea toimeentulo, oikea pyrkimys, oikea tarkkaavaisuus ja oikea syventyminen.

Joten, munkit, olen avannut onneen johtavan varman ja turvallisen polun. Olen sulkenut väärän polun ja hankkiutunut eroon naaras- ja uroshoukuttimista. Myötätunnosta olen tehnyt sen, mitä oppilaittensa parasta toivovan opettaja tuleekin tehdä. Tässä ovat puun juuret, ja tässä ovat tyhjät majat. Harjoittakaa syventymistä, munkit! Älkää olko sameamielisiä, tai muutoin kadutte sitä myöhemmin. Tämä on ohjeeni teille.”

Näin puhui mestari, ja tyytyväiset munkit iloitsivat hänen sanoistaan.

The Middle Discourses

|_A. The First Fifty

|__II. The Chapter on the Lion’s Roar

MN19. Opetus kahdenlaisista ajatuksista

Translations [37]

English

繁體字

日本語

한국어

Français

Deutsch

Italiano

Español

Português

Русский

Nederlands

Norsk

Magyar

Srpski

Čeština

Română

Slovenščina

Suomi

Türkçe

Lietuvių Kalba

हिंदी

বাংলা

Việt Ngữ

Bahasa Indonesia

සිංහල

ပြန်သွားရန်

ภาษาไทย

पाळिभासा (Pāli)

Reference