Näin olen kuullut. Kerran Mestari oleskeli Saavatthiissa, Jetan lehdossa, Anaathapindikan luostarissa. Siellä hän puhutteli munkkeja: ”Munkit!”

”Kunnianarvoisa herra,” munkit vastasivat.

Mestari puhui seuraavasti:

”Munkit, näin teille sanon: mielenkuohuista pääsee eroon se, joka tietää ja näkee, ei se, joka ei tiedä eikä näe. Tietää ja näkee mitä? Viisaan tutkiskelun ja epäviisaan tutkiskelun. Kun munkki tutkiskelee epäviisaasti, ilmenemättömät mielenkuohut ilmenevät, ja jo ilmenneet mielenkuohut lisääntyvät. Kun munkki tutkiskelee viisaasti, ilmenemättömät mielenkuohut eivät ilmene, ja jo ilmenneet mielenkuohut hylätään. On sellaisia mielenkuohuja, jotka hylätään näkemällä; sellaisia, jotka hylätään hillitsemällä; sellaisia, jotka hylätään käyttämällä; sellaisia, jotka hylätään kestämällä; sellaisia, jotka hylätään välttämällä; sellaisia, jotka hylätään tuhoamalla; ja sellaisia, jotka hylätään kehittämällä.

”[1] Ja mitkä ovat ne mielenkuohut, jotka hylätään näkemällä?

”Oletetaan, että on ohjeistamaton, keskinkertainen ihminen, joka ei kunnioita ylhäisiä ja on heidän Dhammassaan taitamaton ja harjaantumaton; ja joka ei kunnioita hyviä ihmisiä ja on heidän Dhammassaan taitamaton ja harjaantumaton. Hän ei kykene erottamaan toisistaan ajatuksia, joiden tutkiskelu on viisasta, ja ajatuksia, joiden tutkiskelu on epäviisasta. Näin ollen hän ei tutkiskele ajatuksia, joiden tutkiskelu on viisasta, vaan ajatuksia, joiden tutkiskelu on epäviisasta.

”Ja mitkä ovat ne ajatukset, joiden tutkiskelu on epäviisasta ja joita hän tutkiskelee? Mitä hyvänsä sellaisia ajatuksia, joiden tutkiskelu johtaa siihen, että ilmenemätön aistillisuuden mielenkuohu ilmenee, ja jo ilmennyt aistillisuuden mielenkuohu lisääntyy; ilmenemätön joksikin tulemisen mielenkuohu ilmenee, ja jo ilmennyt joksikin tulemisen mielenkuohu lisääntyy; ilmenemätön tietämättömyyden mielenkuohu ilmenee, ja jo ilmennyt tietämättömyyden mielenkuohu lisääntyy. Nämä ovat ne ajatukset, joiden tutkiskelu on epäviisasta ja joita hän tutkiskelee.

”Ja mitkä ovat ne ajatukset, joiden tutkiskelu on viisasta ja joita hän ei tutkiskele? Mitä hyvänsä sellaisia ajatuksia, joiden tutkiskelu johtaa siihen, että ilmenemätön aistillisuuden mielenkuohu ei ilmene, ja jo ilmennyt aistillisuuden mielenkuohu hylätään; ilmenemätön joksikin tulemisen mielenkuohu ei ilmene, ja jo ilmennyt joksikin tulemisen mielenkuohu hylätään; ilmenemätön tietämättömyyden mielenkuohu ei ilmene, ja jo ilmennyt tietämättömyyden mielenkuohu hylätään. Nämä ovat ne ajatukset, joiden tutkiskelu on viisasta ja joita hän ei tutkiskele. Koska hän ei tutkiskele ajatuksia, joiden tutkiskelu on viisasta, vaan tutkiskelee ajatuksia, joiden tutkiskelu on epäviisasta, ilmenemättömät mielenkuohut ilmenevät hänessä, ja jo ilmenneet mielenkuohut lisääntyvät.

”Näin hän tutkiskelee epäviisaasti: ’Olinko menneisyydessä? Enkö ollut menneisyydessä? Mitä olin menneisyydessä? Miten olin menneisyydessä? Oltuani jotain, mitä sitten olin menneisyydessä? Olenko tulevaisuudessa? Enkö ole tulevaisuudessa? Mitä olen tulevaisuudessa? Miten olen tulevaisuudessa? Oltuani jotain, mitä sitten olen tulevaisuudessa?’ Tai muutoin hän on sisäisesti hämmentynyt välittömästä nykyisyydestä: ’Olenko minä? Enkö minä ole? Mitä olen? Miten olen? Mistä tämä olevainen on tullut? Minne se on matkalla?’

”Kun hän tällä tavoin epäviisaasti tutkiskelee, yksi kuudesta eri näkemyksestä ilmenee hänessä:

näkemys ’Minulla on itseys’ ilmenee hänessä todenkaltaisena ja vakiintuneena;
näkemys ’Minulla ei ole itseyttä’ ilmenee hänessä todenkaltaisena ja vakiintuneena;
näkemys ’Havaitsen itseni itseyteni kautta’ ilmenee hänessä todenkaltaisena ja vakiintuneena;
näkemys ’Havaitsen ei-itseni itseyteni kautta’ ilmenee hänessä todenkaltaisena ja vakiintuneena;
näkemys ’Havaitsen itseyteni ei-itseni kautta’ ilmenee hänessä todenkaltaisena ja vakiintuneena;
tai muutoin hänellä on seuraavanlainen näkemys: ’Tämä itseni, joka tietää ja siellä täällä kokee hyvien ja pahojen tekojen hedelmät, on se itseni, joka on pysyvä, ainainen, ikuinen, muuttumaton ja iankaikkinen.’

”Tätä kutsutaan näkemysten tiheiköksi, näkemysten erämaaksi, näkemysten irveeksi, näkemysten kiemurteluksi ja näkemysten kahleeksi. Näkemysten kahleeseen kytkettynä tämä ohjeistamaton ja keskinkertainen ihminen ei vapaudu syntymästä, vanhenemisesta ja kuolemasta; ei surusta, valituksesta, kivusta, ahdistuksesta ja epätoivosta. Näin teille sanon: hän ei vapaudu kärsimyksestä ja rasituksesta.

”Ylhäisten hyvin ohjeistettu oppilas, joka kunnioittaa ylhäisiä ollen heidän Dhammassaan taitava ja harjaantunut ja joka kunnioittaa hyviä ihmisiä ollen heidän Dhammassaan taitava ja harjaantunut, kykenee erottamaan toisistaan ajatukset, joiden tutkiskelu on viisasta, ja ajatukset, joiden tutkiskelu on epäviisasta. Näin ollen hän ei tutkiskele ajatuksia, joiden tutkiskelu on epäviisasta, vaan tutkiskelee ajatuksia, joiden tutkiskelu on viisasta.

”Ja mitkä ovat ne ajatukset, joiden tutkiskelu on epäviisasta ja joita hän ei tutkiskele? Mitä hyvänsä sellaisia ajatuksia, joiden tutkiskelu johtaa siihen, että ilmenemätön aistillisuuden mielenkuohu ilmenee, ja jo ilmennyt aistillisuuden mielenkuohu lisääntyy; ilmenemätön joksikin tulemisen mielenkuohu ilmenee, ja jo ilmennyt joksikin tulemisen mielenkuohu lisääntyy; ilmenemätön tietämättömyyden mielenkuohu ilmenee, ja jo ilmennyt tietämättömyyden mielenkuohu lisääntyy. Nämä ovat ne ajatukset, joiden tutkiskelu on epäviisasta ja joita hän ei tutkiskele.

”Ja mitkä ovat ne ajatukset, joiden tutkiskelu on viisasta ja joita hän tutkiskelee? Mitä hyvänsä sellaisia ajatuksia, joiden tutkiskelu johtaa siihen, että ilmenemätön aistillisuuden mielenkuohu ei ilmene, ja jo ilmennyt aistillisuuden mielenkuohu hylätään; ilmenemätön joksikin tulemisen mielenkuohu ei ilmene, ja jo ilmennyt joksikin tulemisen mielenkuohu hylätään; ilmenemätön tietämättömyyden mielenkuohu ei ilmene, ja jo ilmennyt tietämättömyyden mielenkuohu hylätään. Nämä ovat ne ajatukset, joiden tutkiskelu on viisasta ja joita hän tutkiskelee. Koska hän ei tutkiskele ajatuksia, joiden tutkiskelu on epäviisasta, vaan tutkiskelee ajatuksia, joiden tutkiskelu on viisasta, ilmenemättömät mielenkuohut eivät ilmene hänessä, ja jo ilmenneet mielenkuohut hylätään.

”Näin hän tutkiskelee viisaasti: ’Tämä on kärsimystä; tämä on kärsimyksen syy; tämä on kärsimyksen loppu; ja tämä on tie, joka johtaa kärsimyksen loppuun.’ Kun hän tällä tavoin viisaasti tutkiskelee, kolme kahletta tulevat hänessä hylätyiksi: näkemys itsestä, epäileväisyys sekä ohjenuoriin ja käytäntöihin takertuminen. Nämä ovat ne mielenkuohut, jotka hylätään näkemällä.”

”[2] Ja mitkä ovat ne mielenkuohut, jotka hylätään hillitsemällä?

”Oletetaan, että on munkki, joka oikein harkiten on hillinnyt näköaistinsa. Mielenkuohut, ärtymys ja kuumeisuus, jotka hänessä ilmenisivät, jos hän ei olisi hillinnyt näköaistiaan, eivät ilmene hänessä, kun hän on hillinnyt näköaistinsa.

”Oikein harkiten hän on hillinnyt kuuloaistinsa. Mielenkuohut, ärtymys ja kuumeisuus, jotka hänessä ilmenisivät, jos hän ei olisi hillinnyt kuuloaistiaan, eivät ilmene hänessä, kun hän on hillinnyt kuuloaistinsa.

”Oikein harkiten hän on hillinnyt hajuaistinsa. Mielenkuohut, ärtymys ja kuumeisuus, jotka hänessä ilmenisivät, jos hän ei olisi hillinnyt hajuaistiaan, eivät ilmene hänessä, kun hän on hillinnyt hajuaistinsa.

”Oikein harkiten hän on hillinnyt makuaistinsa. Mielenkuohut, ärtymys ja kuumeisuus, jotka hänessä ilmenisivät, jos hän ei olisi hillinnyt makuaistiaan, eivät ilmene hänessä, kun hän on hillinnyt makuaistinsa.

”Oikein harkiten hän on hillinnyt tuntoaistinsa. Mielenkuohut, ärtymys ja kuumeisuus, jotka hänessä ilmenisivät, jos hän ei olisi hillinnyt tuntoaistiaan, eivät ilmene hänessä, kun hän on hillinnyt tuntoaistinsa.

”Oikein harkiten hän on hillinnyt mielensä. Mielenkuohut, ärtymys ja kuumeisuus, jotka hänessä ilmenisivät, jos hän ei olisi hillinnyt mieltään, eivät ilmene hänessä, kun hän on hillinnyt mielensä. Nämä ovat ne mielenkuohut, jotka hylätään hillitsemällä.”

” [3] Ja mitkä ovat ne mielenkuohut, jotka hylätään käyttämällä?

”Oletetaan, että on munkki, joka oikein harkiten käyttää kaapua ainoastaan suojautuakseen kylmältä, suojautuakseen kuumalta, suojautuakseen kärpäsiltä, hyttysiltä, tuulelta, auringolta ja matelijoilta; ja ainoastaan peittääkseen lantionsa häveliäisyydestä.

”Oikein harkiten hän ei käytä lahjoitettua ruokaa hauskanpitoon, päihtymiseen, kokonsa kasvattamiseen tai ulkonäkönsä kaunistamiseen, vaan ainoastaan ruumiinsa hengissä pitämiseen ja säilyttämiseen, sen vaivojen lakkauttamiseen ja pyhän elämän ylläpitämiseen, ajatellen: ’Näin tuhoan entiset [nälän] tuntemukset enkä synnytä uusia [ylisyömisestä]. Huolehdin itsestäni ja elän hyvin vailla moitteen sijaa.’

”Oikein harkiten hän käyttää asuinsijaa ainoastaan suojautuakseen kylmältä, suojautuakseen kuumalta, suojautuakseen kärpäsiltä, hyttysiltä, tuulelta, auringolta ja matelijoilta; ja ainoastaan suojautuakseen ankaralta säältä ja nauttiakseen rauhallisesta elämästä.

”Oikein harkiten hän käyttää sairautta parantavia lääketarvikkeita ainoastaan ilmenneen sairauden kipujen torjumiseen ja ollakseen mahdollisimman vapaa taudeista.

”Mielenkuohut, ärtymys ja kuumeisuus, jotka hänessä ilmenisivät, jos hän ei [tällä tavoin] näitä asioita käyttäisi, eivät ilmene hänessä, kun hän käyttää niitä [tällä tavoin]. Nämä ovat ne mielenkuohut, jotka hylätään käyttämällä.

” [4] Ja mitkä ovat ne mielenkuohut, jotka hylätään kestämällä?

”Oletetaan, että on munkki, joka oikein harkiten kestää. Hän kestää kylmää, kuumaa, nälkää ja janoa; kärpäsiä, hyttysiä, tuulta, aurinkoa ja matelijoita; pahansuopia ja epämiellyttäviä sanoja sekä kehollisia tuntemuksia, jotka ilmetessään ovat tuskallisia, raastavia, viiltäviä, pistäviä, vastenmielisiä, epämieluisia ja henkeä uhkaavia. Mielenkuohut, ärtymys ja kuumeisuus, jotka hänessä ilmenisivät, jos hän ei näitä asioita kestäisi, eivät ilmene hänessä, kun hän kestää niitä. Nämä ovat ne mielenkuohut, jotka hylätään kestämällä.

” [5] Ja mitkä ovat ne mielenkuohut, jotka hylätään välttämällä?

”Oletetaan, että on munkki, joka oikein harkiten välttää villielefantin, villihevosen, villihärän, villikoiran, käärmeen, kannon, okapensaan, rotkon, jyrkänteen, likakaivon ja avoviemärin. Oikein harkiten hän välttää istumasta sellaisille sopimattomille istuimille, kulkemasta sellaisille sopimattomille alueille ja olemasta tekemisissä sellaisten huonojen ystävien kanssa, jotka saisivat hänen pyhää elämää elävät viisaat ystävänsä epäilemään häntä vahingollisesta käytöksestä. Mielenkuohut, ärtymys ja kuumeisuus, jotka hänessä ilmenisivät, jos hän ei näitä asioita välttäisi, eivät ilmene hänessä, kun hän välttää niitä. Nämä ovat ne mielenkuohut, jotka hylätään välttämällä.

” [6] Ja mitkä ovat ne mielenkuohut, jotka hylätään tuhoamalla?

”Oletetaan, että on munkki, joka oikein harkiten ei siedä ilmennyttä aistillista ajatusta. Hän hylkää sen, tuhoaa sen, kumoaa sen ja hävittää sen tyystin.

”Oikein harkiten hän ei siedä ilmennyttä pahansuopaa ajatusta. Hän hylkää sen, tuhoaa sen, kumoaa sen ja hävittää sen tyystin.

”Oikein harkiten hän ei siedä ilmennyttä julmaa ajatusta. Hän hylkää sen, tuhoaa sen, kumoaa sen ja hävittää sen tyystin.

”Oikein harkiten hän ei siedä ilmennyttä vahingollista ja taitamatonta ajatusta. Hän hylkää sen, tuhoaa sen, kumoaa sen ja hävittää sen tyystin.

”Mielenkuohut, ärtymys ja kuumeisuus, jotka hänessä ilmenisivät, jos hän ei näitä asioita tuhoaisi, eivät ilmene hänessä, kun hän tuhoaa ne. Nämä ovat ne mielenkuohut, jotka hylätään tuhoamalla.

” [7] Ja mitkä ovat ne mielenkuohut, jotka hylätään kehittämällä?

”Oletetaan, että on munkki, joka oikein harkiten kehittää tarkkaavaisuuden valaistumistekijän, joka seuraa riippumattomuudesta, maltillisuudesta ja lakkaamisesta ja johtaa luopumiseen. Hän kehittää ilmiöiden tutkiskelun valaistumistekijän, joka seuraa riippumattomuudesta, maltillisuudesta ja lakkaamisesta ja johtaa luopumiseen. Hän kehittää tarmon valaistumistekijän, joka seuraa riippumattomuudesta, maltillisuudesta ja lakkaamisesta ja johtaa luopumiseen. Hän kehittää ilon valaistumistekijän, joka seuraa riippumattomuudesta, maltillisuudesta ja lakkaamisesta ja johtaa luopumiseen. Hän kehittää rauhallisuuden valaistumistekijän, joka seuraa riippumattomuudesta, maltillisuudesta ja lakkaamisesta ja johtaa luopumiseen. Hän kehittää keskittyneisyyden valaistumistekijän, joka seuraa riippumattomuudesta, maltillisuudesta ja lakkaamisesta ja johtaa luopumiseen. Hän kehittää tasapuolisen tyyneyden valaistumistekijän, joka seuraa riippumattomuudesta, maltillisuudesta ja lakkaamisesta ja johtaa luopumiseen. Mielenkuohut, ärtymys ja kuumeisuus, jotka hänessä ilmenisivät, jos hän ei näitä ominaisuuksia kehittäisi, eivät ilmene hänessä, kun hän kehittää ne. Nämä ovat ne mielenkuohut, jotka hylätään kehittämällä.

”Kun munkin näkemällä hylättävät mielenkuohut on hylätty näkemällä, hillitsemällä hylättävät mielenkuohut on hylätty hillitsemällä, käyttämällä hylättävät mielenkuohut on hylätty käyttämällä, kestämällä hylättävät mielenkuohut on hylätty kestämällä, välttämällä hylättävät mielenkuohut on hylätty välttämällä, tuhoamalla hylättävät mielenkuohut on hylätty tuhoamalla ja kehittämällä hylättävät mielenkuohut on hylätty kehittämällä, niin tällöin häntä kutsutaan munkiksi, joka on hillinnyt kaikki mielenkuohut. Hän on voittanut takertumisen ja katkaissut kahleet. Itserakkauden ja omahyväisyyden ylittäneenä hän on tehnyt lopun kärsimyksestä ja rasituksesta.”

Näin Mestari puhui. Munkit hyväksyivät Mestarin sanat sydämessään iloiten.

The Middle Discourses

|_A. The First Fifty

|__I. The Chapter on the Root of All Things

MN2. Sutta kaikista mielenkuohuista

Translations [42]

English

繁體字

日本語

한국어

Français

Deutsch

Italiano

Español

Català

Português

Русский

Nederlands

Norsk

Magyar

Srpski

Čeština

Polski

Slovenščina

Suomi

Lietuvių Kalba

עִבְרִית

हिंदी

ગુજરાતી

தமிழ்

বাংলা

Việt Ngữ

Bahasa Indonesia

සිංහල

ပြန်သွားရန်

ภาษาไทย

पाळिभासा (Pāli)

Reference